Formula 1 on muuttunut valtavasti vuosikymmenten aikana. Fangion ajan mekaanisesta, fyysisesti vaativasta ja äärimmäisen vaarallisesta kilpa-ajosta on siirrytty hybridimoottoreiden aikakauteen, jossa data, insinöörituki ja strateginen hallinta ovat keskiössä. Kuljettajien vertailu näiden aikakausien yli on monimutkaista, sillä kilpailuolosuhteet, kalusto ja vaatimukset ovat muuttuneet radikaalisti. On kuin yrittäisi vertailla renessanssitaiteilijaa nykyajan digitaiteilijaan – kummankin konteksti on täysin erilainen. Yksi kuljettaja saattoi hallita kautta kymmenellä kisalla, toinen ajoi yli 20 GP:tä kaudessa. Tämä tekee yksiselitteisen 'kaikkien aikojen parhaan' määrittelemisestä lähes mahdotonta – ja juuri siksi keskustelu jatkuu edelleen niin intohimoisesti.
Jokainen aikakausi tuotti omat legendansa, jotka määrittivät sen hetken suuruuden mittapuun. Fangio oli 1950-luvun dominoiva hahmo, jonka tarkkuus ja älykkyys tekivät hänestä suunnannäyttäjän. Ayrton Senna hallitsi 1980-luvun loppua karismallaan ja taidoillaan. Schumacher määritteli 2000-luvun alun kylmällä tehokkuudellaan ja ennennäkemättömällä voittoputkellaan. Hamilton on ollut nykypäivän monimuotoisen ja sosiaalisesti tiedostavan aikakauden kasvot. Nämä mittapuut eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia keskenään – niitä muokkasivat teknologia, sääntömuutokset, kilpailijoiden taso ja jopa median kehitys. Tämä osio osoittaa, että ajatus yhdestä oikeasta mittapuusta on harhaanjohtava, eikä sitä voi soveltaa monimuotoiseen ja jatkuvasti kehittyvään F1-historiaan.
Vaikka maailmanmestaruudet ovat kiistatta tärkeä osa kuljettajan ansioluetteloa, ne eivät yksin määrittele suuruutta. Stirling Moss ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta, mutta häntä arvostetaan yhä yhtenä lajin suurista mestareista. Hänen uransa esimerkillinen tyyli, urheilullisuus ja johdonmukaisuus loivat maineen, joka kestää edelleen. Samoin Gilles Villeneuve muistetaan rohkeasta ja viihdyttävästä ajotyylistään, joka inspiroi kokonaisen sukupolven. Perintö rakentuu tunteista, muistoista ja siitä vaikutuksesta, jonka kuljettaja jättää faneihin ja lajiin itseensä. Tittelit ovat numeroita, mutta inspiraatio ja muisto elävät sukupolvia. Suuruus voidaan nähdä siinä, miten kuljettaja muuttaa F1:n dynamiikkaa, haastaa normeja ja jättää jäljen, jota ei voi mitata pelkillä tilastoilla.
Formula 1:n historia on täynnä suuria nimiä, jotka ovat vaikuttaneet lajiin eri tavoin. Onko mielekkäämpää nimetä yksi kaikkien aikojen paras, vai tunnustaa useiden kuljettajien omat ainutlaatuiset saavutukset? Kun suuruus nähdään jatkumona eikä kruununa, syntyy tilaa ymmärtää ja arvostaa eri kuljettajien vahvuuksia. Lauda oli rauhallinen ja analyyttinen mestari, kun taas Verstappen edustaa aggressiivista ja riskinottavaa sukupolvea. Molemmat ovat omalla tavallaan suuria. Tällainen näkökulma laajentaa keskustelua ja tuo fanit lähemmäksi lajin monimuotoisuutta. GOAT ei ole titteli, jonka voi jakaa yhdelle – se on kollektiivinen kunnianosoitus niille, jotka ovat jättäneet pysyvän jäljen Formula 1:n tarinaan. Yhdessä nämä kuljettajat muodostavat mosaiikin, joka tekee lajista niin erityisen.